Miehen matka jatkui. Jäinen pelto tuntui loputtoman pitkältä tässä pakkasessa. Kaiken lisäksi seuraan tuli koko aavan voimalla puhaltava, miehen ahavoituneita kasvoja pieksevä tuuli. Taivaltajan tuskaa lisätäkseen se pureutui kiivaasti poskipäihin, sisälle silmiin ja kaulan ympäri tiukasti kiedotun villahuivin läpi. Ei lannistunut se ihmettelemään ihmisen viisaasti kekisimiä lämmikkeitä, vaan kaikessa voimassaan ilotteli puskien jäätävän olemuksensa pienimmistäkin aukoista sisään ja edelleen kärvistämään ihon jäähtyvää pintaa.

Päivä oli painumassa mailleen ja harmahtava aurinko yritti luoda säteitään pilviharson lävitse. Ei ollut sekään parhaassa voimassaan, vaikka kaikki aurinkokunnan mahti olikin sen hallussa. Väliin oli sen kuitenkin hieman annettava periksi; ei ehkä tahtomattaan, vaan ikään kuin koetellakseen maapallon pintaa pitkin taivaltavia ihmispoloisia.

Viimein yksi heistä, ahavoitunut, tuulen kyyneliin pieksämät silmäkulmansa karvaisiin rukkasiinsa pyyhkinyt mies pääsi senhetkiseen määränpäähänsä. Siinä edessä, puoliksi pystyyn kuivaneiden rantahaapojen takana seistä jökötti pieni mökkipaha. Sen ränsistyneet harmaaseinät ja melkoisesti läntällään oleva huopakatto näyttivät sillä hetkellä kuin upeimmalta kuninkaan palatsilta. Se oli mitä lumoavin rakennus, joka tällä hetkellä tarjosi pitkään kaivattua suojaa ja armeliaan leposijan kulkemisesta väsyneelle miehelle. Siinä oli kaikki, mitä nyt tarvittiin. Ei enempää tai vähempää.

Sisään asetuttuaan mies jo hieman kohmennein käsin raapaisi tulitikun. Liekin särähdys tuotti miehen mieleen suuren mielihyvän. Vielä suuremmaksi se kasvoi, kun liekki tapasi vuollun tervaksen ja alkoi siinä isonemaan. Lähes äärimmillään tyytyväisyyttä mieli loisti siinä vaiheessa, kun tervaksen innoittama liekki tapasi pesään taitavasti pinotut sytyspuut ja koko senhetkisen maailman lämpö alkoi hiljalleen hiipiä kohti vielä äskettäin tuiverruksen kaapimia kasvoja.

Tunnin, toisen kuluessa lämpö levisi pieneen tölliin ja mies samassa tahdissa nousi ajatuksissaan kohti uuden päivän taivalta. Nautittu eväs kyllästi sopivasti vatsanpohjaa ja jumalallinen raukeus alkoi levitä matkan kivistämiin lihaksiin. Mies oikaisi karulle lavitsalle, sillä hetkellä kuninkaan vuoteelle. Ajatus lähti leijumaan korkealle, katonrajaan asti ja siitä ulos. Selkeä kuva hämärtyi ja sulkeutuvien silmäluomien raosta piirtyi pian vain kaminan helakanpunainen kylki. Pian ei sitäkään, vaan pitkän päivän päätti ansaittu rauha. Huomenna taas jatkettaisiin...